Kasvettu ja reissailtu

Kirjoitin joku aika sitten tänne jo pitkän tekstin, mutta kun painoin "Esikatselu", niin pyyhkiytyi koko teksti, enkä saanut takaisin. Tosi kiva...

No, me olemme nyt kuitenkin muuttaneet Vilhon kanssa Pieksämäelle (syyskuun 1. päivä), mukavaan yksiöön pienkerrostaloon, josta on minun koulullekin aika lyhyt matka . Muutto ja asettuminen paikkakunnalle ovat sujuneet hyvin ja Vilhokin on oikein hyvästi asettunut uuteen kotiinsa. Saimme Pieksämäeltä melkein heti koirakavereita ja tutustuinkin yhteen koiraharrastajaan, jonka kanssa olemme käyneet useita kertoja pellolla juoksuttamassa koiria. Aina on ollut vähän erilainen kokoonpano. Vilhon lempparikaveri on kyllä 2-vuotias bordercollieuros Soda, jonka kanssa mennään niin, että tanner tärisee.

Kun minulla on ollut koulua, Vilho on ollut yksikseen kotona. Helpotukseksi ja yllätykseksi, Vilho osaa olla erinomaisesti yksikseen kotona, ikinä ei ole ollut tuhoja tai tehty tarpeita! Hieno poika! Olenkin jättänyt aina jotakin puuhaamista, kuten rustoluita järsittäväksi ja lisäksi radion tai television päälle. Naapurissamme asuu myös koira, monirotuinen tyttö Tessu, joka oli aluksi selvästi vähän loukkaantunut, kun muutti uusi koira taloon, mutta pian se unohtui ja Vilholle aina moikataan, kun vastaan tullaan :)

Vilhon kanssa ollaan ihan perustottista tässä nyt opeteltu ja yleensäkin arkeen liittyviä normeja. Hyvästi on mennyt, nopeasti tämä hoksaa asioita ja Vilhon kanssa on todella mukava treenailla. Aloitettiin koirakerhon koulutuksissa harjoittelu, kun mentiin nyt aluksi näyttelykoulutukseen. Meidät otettiin positiivisesti vastaan ja kentällä oli mukavia ihmisiä! Vilho meni näyttelytreeneissä tosi hyvin, vähän aina kenguruloikkia tai jos odotettiin vuoroa, niin ei malttanut paikallaan oikein olla. Toisten koirien kanssa ei ollut mitään ongelmia, enkä kyllä päästänytkään kaikkien luokse. Yhden Löwchenin kanssa vähän rallateltiin!

Vilho on käynyt kaksissa mätsäreissä, elokuussa Kajaanissa ollessaan vielä aika nuori ja lokakuussa Paltamon mätsäreissä osallistui siskoni kanssa Lapsi&Koira -kisaan. Kummassakin mätsäreissä Vilho on mennyt kivasti ja jospa samanlaisella iloisella meiningillä sitten tulevaisuudessa näyttelyissä :)

Olin Paltamossa syyskuun lopusta lokakuun puoleen väliin asti ja silloin käytiin Vilhon kanssa ensimmäistä kertaa harjoittelemassa agilitya, kun oli jo ikää tullut sen verta, että pystyi aloittelemaan esteiden opettelun. Hopsu-porokoira oli mukana näyttämässä esimerkkiä. Esteitä oli A, putki, pussi, hyppy, rengas ja pujottelu. Vilho tutustui varovaisesti putkeen, pussiin ja A:han, mutta kun homma hoksattiin, varsinkin putki, niin se oli huippua! A ja pussi mentiin myös ihan hyvin, mutta varoen. Olin tarkkana, kun esteitä mentiin, ettei satu mitään ja huonoja kokemuksia tule, eikä tästä reissusta tullut. Kaikkia esteitä kokeiltiin pari kertaa, että niistä jäi mukava kokemus ja sitten jäivät asiat hautumaan ja oli Hopsun vuoro. Hopsulla oli viimeisistä harjoituksista aikaa ja se tällä kerralla loisti kyllä totisesti, olin niin iloinen, miten nopeasti ja taitavasti meni ja pysyi koko ajan radalla.

Paltamossa ollessamme kävimme myös moikkaamassa 29.9. Vilhon perhettä eli veli Aslania, äiti HellWiä ja isomummu Berttaa ja heidän omistajaansa Sannaa Haukiputaalla. Matkasimme junalla Ouluun aikaisin aamulla ja Sanna oli meitä vastassa juna-asemalla. Vilho oli aivan innoissaan jo, kun näki Sannan, vaan arvatkaapas, kun ajoimme Haukiputaalle Sannan luokse ja ulko-ovesta juoksi vastaan veli Aslan, niin siinä oli riemu korkeimmillaan! Myös äidin, jolla oli juuri juoksut ja isomummun tapaaminen ilahdutti, kaikki ottivat Vilhon hyvästi vastaan! Meillä oli todella kiva päivä, kävimme pariin otteeseen metsässäkin juoksuttamassa koiria otimme paljon kuvia, joista melkoinen määrä oli epäonnistuneita, kun eihän nuita velipoikia meinannu saaha housuissaan pysymään! Vilho sai lahjaksi monta pehmolelua, joita tosin Bertta-mummu ei olisi millään halunnut antaa pois. Kun laitoin lelut laukun viereen, Bertta kävi siitä hakemassa pehmon ja vei sen kaapin eteen, josta lelu oli otettu ja katsoi Sannaa pitkään, että tää lelu pitää laittaa tänne takasin! :D Sannalta sain paljon tietoa erilaisista asioista ja siksikin reissu oli hieno! Tulemme varmasti jatkossakin tapaamaan! Ja olisi hienoa muitakin sisaruksia tavata, että tapaamista odotellessa!

Olen nyt Pieksämäellä, kun oli lähiviikko koulussa. Vilho jäi Paltamoon vanhempien hoiviin ja on tuntunut saavan kyllä huomiota ja herkkuruokaa. Hirvenmetsästysaika kun on, niin saadaan koirille "tähteitä", luita ym. Piti muistuttaa, että ei sitten liikaa :) Omituista se on täällä olla ilman koiraa, kun ei oikein mieli tee lenkille ilman koiraa ja kyllä se päivää ja mieltä kummasti piristää, kun Vilho tässä häärii. Onneksi ensi viikolla Paltamoon ja siellä näkee sitten kaikkia koiria, sitten kun tulen takaisin tänne, niin onkin Vilho matkassa!

Vilholla tuli 18.10. 6kk täyteen, kyllä se aika rientää ja koira kasvaa! Ei montaa kuukautta, niin päästään jo ensimmäisiin näyttelyihin! Tammikuussa on Raahessa 29.1. ryhmänäyttelyt, jotka on Vilhon ekat näyttelyt sitten! Muuten ei olla vielä varmoja suunnitelmia näyttelyiden suhteen tehty, mutta eiköhän nuita ihan mukavasti tule ensi vuonna :)

Loppuun vielä kuvia Pieksämäeltä ja Haukiputaan reissusta!