Muttapa mitä koiruuteen tulee, Vilho käväisi näyttelyissä viimeeksi äitienpäivänä 13.5. Kuusamon ryhmiksissä Irina Poletaevan tuomaroimana ja tuloksin ERI1, eli taas noustiin parempiin tuloksiin. Koiria oli ilmoitettu aika perusmäärä 6 kappaletta, joista uroksia 3. Vilho oli luokassaan ainokainen ja mennä liiteli todella hienosti kehässä, jos jostakin, niin olen todella iloinen tuon jätkän iloisuudesta ja energiasta kehässä. Arvostelu oli todella hyvä, mainittavaa tuli siitä, mistä muissakin arvosteluissa, eli jykevyyttä/massaa tarvittaisiin enemmän, kevyehkö Vilho vielä on, vaikka luustoltaan ja mittasuhteiltaan hyvä :)

Seuraavat näyttäytymiset meillä ovat Rovaniemen KV:ssä 1.7. Ja muita kesän näyttelyjä KV:n osalta ovat ainakin Oulu ja Kuopion Sawoshow. Ryhmiksissä mietinnässä ainakin Mikkeli ja Pieksämäki, katsoo, miten työt sun muut sumpliutuu tuolloin elokuussa :) 

Myös taippariharjoituksia on aloiteltu, uimassa erityisesti käyty ja noutoja harjoitettu vedestä. Jäljestystä ei olla aloitettu vielä ja siinä olisikin nimenomaa malttia haettavissa, joten niitäkin täytyy ruveta harjoittamaan. Asia, johon koe saattaisi erityisesti ja mahdollisesti kaatua on, että Vilho kyllä ottaa suuhunsa kaikkea mahollista muuta, mutta vaivalloisesti riistapukkia tai lintua, joten siinä myös paljon treenaamista. Minulla olisi tarkoitus ilmoittaa Vilho Keminmaahan taippareihin, mikäli sinne sitten mahtuu mukaan, elokuussa olisivat sitten.

Agia on käyty treenaamassa ja vauhtia löytyy, mutta vähän Hessu Hopo tuo osaa tuolla kentällä olla ja mennä miten ite lystää. Ollaan menty paljon vielä yksittäin ja tehty vain lyhyehköjä ratoja. Sitä kun on moni kouluttaja painottanut ja tärkeää on muistaa, että ei saa hoppuilla missään nimessä; Vilhokin on sen sortin koiria, että hoksottimien pitää raksuttaa ja käydä läpi asioita monesti, että se jää mieleen. Hopsu oli esimerkiksi opetettaessa esteille ihan eriä sorttia, se oppi hetkessä, miten siellä mennään. Mutta eniten sitä oppia tarttee kyllä tämä hihnan toinen pää, tuntuu että itsekin menee tuolla välillä ihan miten sattuu. Torstaina käytiin treenailemassa keskenään ja meillä oli kolme hyppyä, pituus, putki, keinu ja pujottelu, joista pieni rata. Alussa tökki keinulle meno hieman, meinasi aina tulla kesken pois, mutta toistaessa aina vaan paremmin ja ratanakin parani toistaessa aina vaan meno. Hyvään suoritukseen jätettiin :)

Huomenna treeniringin kanssa ageilemaan taas ja Vilho pitäisi harjata myöskin kunnolla, jos vaikka viikonloppuna päästäisiin reissun päälle :)

Jeee kevät ja kurakelit, pikkueteisestä saa siivota päivässä varmaan kilon hiekkaa!

No, kevät on kyllä ihanaakin aikaa, me ollaan paljon käyskennelty jäillä ja juostu milloin missäkin pelloilla, kun ei enää lunta ole niin paljon. Tosin nyt ei enää olla pariin viikkoon piipahdettu jäillä, kun nyt on jo niin sulat kelit. Retkeily keväälläkin on huippua ja koiratkin nauttivat täysin rinnoin auringosta ja nurmesta, joka pikku hiljaa alkaa tuolta lumen alta pilkistää!

Balle-mummu kävi tuossa viime kuussa vähän huonona ja ehdinkin huolestua melko lailla, kun se niin kovin hoiperteli ja oli höperön oloinen, selvisi, että sillä oli syvällä korvassa tulehdus, jota ei oltu huomattu, kun korva ei näyttänyt ulkoa päin pahalta eikä haissut erityisen poikkeavasti. Tulehdus vaikutti tasapainoon ja muutenkin yleiseen vointiin todella paljon. Saimme antibioottikuurin ja sillä saatiin onneksi mummu pian taas kuntoon. Huomattavissa on välillä tasapainon kanssa ongelmia, mutta liekkö sitten ihan muutenkin vanhuuden tuomaa.

Mummu on ollut myös parannuttua menoissa mukana ja rallia vetänyt muiden tavoin!

Pikkujätkä, Vilho Veli Viljami täytti myös pari päivää sitten 18.4. 2 vuotta <3 Kakara se vielä on ja ihana kun on niiiiiin leikkisä ja eloisa veijari :-) Vilho sai oman hienon kaakun ja lahjaksi pehmon, joka nimettiin Rassu-kirahviksi, koska siltä lähti heti kättelyssä sarvet ja korva, pitihän Vilhon se ensiksi kouluttaa!

Vilhon kans käytiin 21.4. lauantaina ryhmänäyttelyissä Kajaanin prikaatilla. Sää oli kolea ja sateinen, joten ei kovin mieluinen, mutta onneksi kehät olivat katosten alla ja Vilhon jalkakarvatkaan eivät päässeet kuraantumaan suojien ansiosta.

Portugalinvesikoiria oli ilmoitettu 12 kappaletta ja tuomarina toimi Marja Talvitie. Avoimessa luokassa oli Vilhon lisäksi velipoika Aslan. Vilho esiintyi reippaasti ja oli muutenkin iloinen itsensä, joka on huippujuttu! Tympeän näköistä ja oloista se on liikkua kehässä koiran kanssa, jota ei pätkääkään moinen touhu huvittaisi.

Tuloksena oli EH ja luokassa kakkonen. Arvostelu oli kuitenkin tosi hyvä ja arvailinkin, että vielä kevyehköstä rungosta saattaisi sanoa ja niinhän siitä mainittiinkin arvostelussa. Muuta moitetta ei ollutkaan.

Arvostelu:

" Hyvä luustoinen, mutta kevyt runkoinen, mittasuht. erinomainen, hyvä pää,ylälinja ja häntä. Hyvä karva, liikkuu hyvin sivulle (lta?) katsoen".

Paltamon koiraharrastajien uinunut agilityn treenirinkikin herätettiin ja toimin nyt treeniringin ylläpitäjänä. Eka kertaa ringin kanssa kokoonnuttiin viime viikolla ja porukka on todella hyvä! Meillä oli Vilhon kanssa hyvät treenit. Otettiin yksittäin ja lyhyttä rataa, joka koostui neljästä hypystä, putkesta ja A-esteestä. Vilho veti hienosti ja ohjaaja ei meinaa perässä pysyä! :) Torstaina taas ringin kanssa näemme, huippua!

Ensi kuussa 13. päivä meillä on taas näyttelyt Kuusamossa. Niitä odotellessa!

Lopuksi vielä huippuhyvää koiranpäivää näille parhaille kavereille! <3 Taidetaan Vilhon kanssa viettää tänään ekstramukava metsäretkipäivä!

Viimeiset melkein kolme viikkoa on ollut yhtä sairastelua, ihan on henkisestikin ollut aika rätti, onneksi porukoiden luona voi käydä aina hyvässä hoivassa :) On ollut kuumeilua, lihaskipuja, yskää, äänikin käynyt ihan pois ja kaikkea kivaa flunssaan liittyvää... Oon syönyt buranakuuria jo niin pitkään ja tuloksetta, että torstaiksi labraan varattu aika, sairaanhoitajan mukaan saattaisi olla niin, että minun syksyllä sairastamani ja antibioottikuurilla hoidettu mykoplasma ei olisikaan välttämättä hävinnyt.

Sen näkee sitten, kun kokeet otettu. Ihan hyvä olo on välillä, mutta melkoisen väsyttävää tämä on.

Eipä ole juuri jaksanut Vilhon kanssa puuhailla erityisiä. Olen käynyt sairastumisesta huolimatta töissä ja tehnyt pakollisia juttuja, mutta kyllä sen sitten huomaa..

Sunnuntaina piti kuitenkin vähän reippailla ja ulkoilla ja lähdettiin laskiaisen kunniaksi tyttöporukalla kera Vilhon ja Milli-lapparin ukkini kodalle Tuppuraan paistamaan makkaraa ja juoksuttamaan koiria. Oli mukava yllätys, kun tuletkin oli meille valmiiksi laitettu, ukkihan se oli ollut :) Koirat kirmailivat mielissään metikössä ja makkarakin maistui juoksemisen jälkeen. Kyllä talveen kuuluu ehdottomasti nuotiomakkara ja kaakao, oli kivaa tytöt! Uudestaan pitää käydä!

Toivottavasti tässä parantuisi mahdollisimman pian, tuntuu niin kenkulta, kun ei jaksa juuri mitään tehdä :(

Palaillaan, käykäähän tekin nuotiolla paistamassa makkaraa, kun säätkin suosii!

Tässäpä kuvia Tuppuran reissulta

Vieläpä muutama muukin kuva :)

Misu-kissa nautiskelee uunin päällä, vanhempien kissa :)

Misu antaa pataan lankakerälle!

Ystävänpäivätervehdys <3

Tykkään sinusta!

Vanhempien luona seniorisessulit eivät kuin käväise pihalla ja sitten heti vällyjen väliin makoilemaan :) Hopsu on päivisin ulkona ja viihtyy paksuine turkkineen siellä, yöksi tulee sisälle. Kopista huolimatta Hopsu makoilee päivisin mielummin lumikinoksessa kuin kopissa, se on tehnyt lumeen kolon, johon menee kerälle nukkumaan. Koululla tätä mietiskeltiin historianopettajan kanssa, jolla on samaa tekeviä pystykorvia. Lämpimät kopit, mutta pihalla pitää silti makoilla. Kai se noille karaistuneille roduille mukavampi sitten olla :)

Hyviä viikonloppuja kaikille, toivottavasti tuo pakkanen hellittäisi (niin on ensi viikolle luvattu), niin pääsisi tekemään pidempiäkin retkiä tuonne pihalle!

Seuraavaksi kuvia Käärmeniemen jäiltä

Tässä on nyt tiivistettynä vuoden 2011 tapahtumia ja juttuja koirien kanssa tuon maaliskuun tekstin jälkeen, monia juttujahan sitä ei muista, mutta jotakin tässä nyt on:

Vilhon näyttelyitä:

-Vaasaan ilmoittauduttiin 10.4, mutta emme päässeet kyytiongelman takia näyttelyihin, tuomarina olisi ollut Theo Leenen.

- 21.5. oli Sotkamo RN ja tuomarina Vera Smirnova Virosta. Koiria oli ilmoitettu näyttelyyn 4, joista uroksia oli kaksi Vilho oli ainut junioriluokassa. Vilho voitti luokkansa, saaden myös SA:n. PU-kisassa Vilho tuli toiseksi ja sai vara-sertin. Arvostelun päivitän Vilhon omalle sivulle.

- Oulu KV 17.7.2011 ja tuomarina oli Jose Homem De Mello Portugalista. Olin Oulun näyttelyä edeltävänä iltana Valamon luostarista riparitöistä ja minua hieman kauhistutti, että ehdinkö laittaa koiran siistiksi, oli niin väsynyt! Sain minä onneksi laitettua Vilhon hyvännäköiseksi. Näyttelyyn matkasin tätini kyydillä ja hänellä oli fieldipoika Niitti matkassa, käytin myös Niitin kehässä. Portugeesejä oli vajaa parikymmentä ja paikalla oli myös Vilhon sukulaisia veljestä ja isästä lähtien. Olikin oikein upea nähdä kaikkia heitä omistajineen :)

Ja tuloksiin, Vilho esiintyi todella hienosti ja lennokkaasti ja liikkeet tekivät vaikutuksen tuomariin, kehui kovasti. Vilho sai erin ja oli junnuluokan ykkönen, saaden myös SA:n. Paras uros -kisassa Vilho sijoittui kolmanneksi ja sai ensimmäisen sertinsä!! :) Huippua! PU oli Vilhon isä Aquatass Ribeiro Com Esperanca eli Ribei!

Tätini fieldspanieli Niitti eli My Boy Unique For Fortune-Favoured oli myös samalla tuomarilla kuin Vilho ja esiintyi oikein mallikkaasti ja kokeneesti tuloksin PU4 ja vara-sert.

Kuumasta päivästä huolimatta pojat menivät todella reippaasti ja telmivät keskenään kehien jälkeen :)

- Kuopio KV 6.8.2011 ja tuomarina oli Elvira Romanenkova Venäjältä. En itse päässyt näyttelyihin, mutta onneksi vanhempani ja sisareni lähtivät käyttämään Vilhoa Kuopiossa. Isä, jota olinkin treenauttanut esittämisessä, käytti Vilhoa kehässä. Vilho esiintyi isän kanssa hienosti tuloksena oli ERI1 ilman SAta. Kuopiossa oli myös Royal Caninin juniorikilpailu ja Vilho oli rotunsa paras juniori. Juniorikisassa isossa kehässä Vilho esiintyi siskoni kanssa ja hyvin hän myös esitti Vilhon, vaikkei menestystä enää jatkossa tullutkaan.

- Rovaniemi RN 3.9.2011 ja tuomarina oli itsekkin portugalinvesikoiria kasvattava Arja Koskelo.Vilhon lisäksi näyttelyihin oli ilmoitettu Vilhon veli Aslan ja isomummu Bertta. Koskelo käsitteli todella hienovaraisesti koiria ja tuomaroi muutenkin perusteellisesti ja hyvin. Vilho sai erinomaista palautetta, vaikka myös kehitystä kaivattiin, arvostelu oli lupaava. Tuloksena Oli ERI1 ilman SAta. Rovaniemen näyttelyn jälkeen meillä ei enää ollutkaan loppuvuodelle näyttelyitä.

Näyttelyiden lisäksi olemme käyneet treenailemassa agilityä ja sitäkin enemmän TOKOa, jossa Vilho on kehittynyt hienosti!
Sivulletulo on hieno ja seuraaminen myöskin yleensä, kaikkia alokasluokan osioita on harjoiteltu, mutta paljon on vielä harjoiteltavaa ja hiomista, ei olla osallistuttu nyt kursseille, mutta kevääksi katsotaan! Vaikka itseä laiskottaa monesti, on upea huomata miten kuuliainen ja nokkela poika Vilho on, oppii nopsaan ja Vilhosta on moneen.
 

Nyt kun meillä piti aloittaa oikein tehokkaasti harjoittelemaan myös agia, iski sitten nämä pakkaset... Meillä kun ei ole edes hallia, vaan ulkona pitäisi treenata, niin saa kyllä odottaa, että lauhtuu.

Kotona ja sukulaisten matkassa olemme harjoitelleet taippariosuuksia kesällä ja syksyllä, erityisesti jälkiosuutta ja riistapukin hakemista vedestä, kun tähtäimessä olisi tulevalla kesällä taipparit. Jäljestäminen lähtee vähän vaisusti ja hapuillen, mutta edetessä paranee. Vilho hakee hienosti vedestä muuta, mutta sitten tuo riistan ottaminen suuhun on vähän epämiellyttävän tuntoista, kyllä sekin toistojen jälkeen onnistuu. Toivottavasti saadaan ensi kesäksi kaikki kuntoon, että voidaan kokeisiin osallistua :)

Vilho kävi myös syyskuun lopussa terveystutkimussa Kajaanin Countrypoliksessa. Siellä oli myös polvien ja silmien ryhmätarkit ja otettiin nekin.
Lonkat lähtivät Kennelliittoon B/B, mutta tulivat C/C, se tosin oli odotettavissa. Tyytyväisiä kuitenkin kaikkiin tuloksiin ollaan, jotka siis tällaiset:

kyynärnivel 0/0
lonkkanivel C/C

silmätutkimus
ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvilumpiolux.med.
0/0


Synttäreitäkin on juhlittu senioriosastolta Kenu täytti elokuussa 10 vuotta ja Baleia hurrrjat 13 vuotta <3

Baleia on muuten täysin terve ja virkeä edelleen, mutta se kuulo on lähes lähtenyt, ei kyllä paljon mummun tahtia haittaa :) Kenullahan on selässä välilevynpullistuma ja saa siihen särkylääkettä, kun on kipuja. Vielä kuitenkin hyvin kulkee ja mieli on virkeä!

Junnutiimiläisistä Pikkujätkä Vilhohan täytti huhtikuussa jo vuoden ja huimaa, että kohta jo kaksi!! Hopsu täytti lokakuussa 6 vuotta :)
 

Kyllä täytyy sanoa, että vuosi on mennyt todella nopsaan!

Kaikkea mukavaa on kyllä ehtinyt koirien kanssa puuhailla ja tämä vuosi toivon mukaan tuo myös paljon mukavaa harrastusten parissa ja vapaa-ajalla!

Näyttelyihin Vilho on seuraavan kerran menossa vasta keväämmällä, huhtikuussa.

Meidän koirien sairastelut (nielutulehdus ja yskä) on nyt ohitse ja sairaus loppujen lopuks kävi kaikissa muissa, paitsi meidän teräsmummussa Baleiassa! Oli kyllä jännä, että jäi välistä, kun se tuli noihin muihin vuoronperään.

Vilho on ilmoitettu Vaasan KV näyttelyihin 10.4. ja tuomarina on Theo Leenen Belgiasta. Minulla on nyt vielä vähän kyytiasiat avoimina, mutta jospa ne järkkääntyis tässä :)

Mätsäreitäkin on nyt keväällä tulossa Kainuun alueelle ja siellä olisi mahdollisuuksien mukaan pyrkimys lähteä käymään koirien kans.

Ihana kun on monet mehtäreiti jo mukavasti auenneet, niin on päässy näiden kanssa vaikka minne. Myös Melalahdessa, missä on ukkilani, on mainiot maastot käyskennellä ja ihanat maisemat. Kyllä näistä päivistä nauttii ja kovasti kesää odotellaan!

Paltamon kottiin ollaan taas oikein kunnolla kotiuduttu, kun muutettiin minut Pieksämäeltä pois perjantaina. Uusia tuulahduksia elämään siis odotettavissa. Vilho aloitti noin viikko sitten köhimään päivällä ja luulimme, että sillä oli tullut joku tukkeuma, kun kuulosti vähän siltä. No, rypsiöljyä annettiin useampi desi ja jäätiin odottelemaan tilannetta, ei annettu Vilholle ruokaakaan, ettei tilanne pahenisi. Köhiminen ja liman kakominen jatkui kuitenkin seuraavaan aamuun ja alettiin epäillä jotain muuta ja eikun yhteyttä eläinlääkäriin ja selvisi, että Vilholla oli nielutulehdus (ei onneksi siis kennelyskää, jota vähän pelkäsin). Kymmenen päivän antibioottikuuri saatiin vaivaan ja se alkoikin hyvin tepsimään, jo parin päivän päästä köhiminen väheni huomattavasti. Tulehdus oli mitä luultavammin peräisin anaalirauhasten nuolemisesta, niimpä Vilhoa sekä Baleiaa (jonka peppua koirat ovat viime aikoina haistelleet tiuhaan ja epäilin silläkin täysiä anaalirauhasia) pääsivät anaalirauhasten tyhjennykseen, Vilholta ei tullut juuri mitään, Ballella oli täydet. Ei ole tarvinnut aikaisemmin kyllä tyhjennellä Baleialtakaan, kun kaikilta tyhjentynyt normaalisti, mutta ikäköhän lie tekee sen, että ei tyhjene välttämättä itsekseen? No, noin puolessa välissä kun Vilhon kuuria oli mennyt, aloitti Hopsukin köhimisen ja liman kakomisen, eikä epäilystäkään, sama tauti oli tarttunut kuin Vilhoon. Tuo junnutiimi kun kulkee suut suuta vasten suurinpiirtein, ovat niin paita ja peppu, että näin sitten käy.. Hopsullekin haettiin antibioottikuuri ja vaikkei ole nyt montaa päivää syönyt, niin on köhiminen miltein lähtenyt. Eipä Vilhon kohdalla päästy sitten turhan helpolla, vaan se oli sitten nuollut sukupuolielintään "pöpösuulla", niin huomattiin, että sinne oli tullut ihottumaa ja esinahkaan tulehdus, eläinlääkäri sanoi onneksi, että sama antibioottikuuri, joka oli nieluinfektioon kävi myös tähän vaivaan. Kuurin lisäksi aamuin illoin pitää tehdä betadiinihuuhtelu. Hopsu ja etenkin tuplasti sairastuneempi Vilho ovat olleet oikein reippaita poikia ja ottaneet lääkitsemisensä hyvin vastaan. Parantumaan päin ollaan kovasti jo, nielutulehduksesta ei ole enää juuri merkkiäkään, kuurit kuitenkin ihan loppuun. Onneksi veteraaniosastolla ei ole ilmennyt mitään oireita, ne nyt eivät hillukaan samalla lailla keskenään kuin nuo nuoremmat.

Nyt sairastelun aikana ei olla juuri mitään tehty tai käyty käppäilemässä. Ehkäpä kohta jo päästään. Ollaan käyty jäällä aikaisemmin juoksentelemassa, sinne sitten, kun pojat on tervehtyneitä!

Balle-mummelilta lähti karvat pienen mietiskelyn jälkeen ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Ballella on ollut meillä olon aikana aina pitkä kuosi, ei koskaan ajeltu karvoja pois. Nyt turkinhoidon helpottamiseksi ja mummun mielenlaadun parantamiseksi (ei oikein ikinä turkin laittamisesta lämmennyt) lähti karvat pois. Ilmat ovat olleet kylmiä, että siksi mietin asiaa, mutta ei koirat muutenkaan silloin ole kauaa pihalla ja mummulla on monenlaista takkia ja villapaita, niin ei tule ne päällä kylmä, vaikka on naku. Aluksi pihalla kulki vähän kankeasti, että on vilu, mutta nyt mennään oikeen reippaasti! Nyt säätkin ovat lauhtuneet, niin kestää mennä!

Mutta sitten.. Jänskäiltiin torstaina jo kovasti reissua Karviaan ja oli melkoista hulinaa sinä päivänä. Lähdettiin perjantaina päiväjunaan kohti Parkanoa, josta Päivi tuli meitä hakemaan, sieltä ajeltiin Karviaan hänen luokseen. VR oli yllätys yllätys, myöhässä pikkasen ja matkan tekeminen venyi.. No perille päästiin kuiteskin! Oli kyllä upeaa nähdä Päivin porukkaa, oltiin sitte livenä viimeks nähty silloin, kun Vilhon kävin kesällä hakemassa. Perjantaina vaan oleiltiin, ihasteltiin pentuja ja vaihdettiin kuulumisia, kun sitten lauantai ja sunnuntai olivat toiminnan ja touhun päiviä! Lauantaina pistettiin T-pentueen kolmen sisaruksen, Vilhon lisäksi Tahvon ja Feiran turkit kuntoon sunnuntain Parkanon näyttelyjä varten! Mukava oli tavata sisaruksia ja heidän perheitään! Kaikista tuli todella hienon näköisiä, suurin kiitos siitä Päiville! Sunnuntaina näyttelypaikalle mentiin jo todellakin hyvissä ajoin, sillä kehä myöhästyi ainakin tunnin! No ainakin ehdittiin tutustua paikkaan, kaikille sisaruksille tämä kun oli eka näyttely. Jännitti minua ennen kehää, mutta Vilho esiintyi ja käyttäytyi todella hienosti ja tuloksena JUN-ERI, JUK 2!

Tuomarinamme oli Tuula Savolainen ja arvostelu oli tällainen:

 " 9kk, hyvä pää ja ilme. Kuono voisi olla hivenen täyteläisempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Vielä hieman kevyt, hyvän pituinen rintakehä. Ikäisekseen hyvä eturinta. Hyvin kulmautunut takaa, riittävästi edestä. Hyvä raajaluusto. Etuliikkeessä vielä hieman löysyyttä. Häntä voisi kaartua hieman paremmin selälle. Liikkuu sivulta hyvin. Hyvä karvanlaatu."

Seuraaviin näytelmiin menemme varmaan huhtikuussa Vaasaan.

Lähdettin sunnuntaina Parkanosta kehien jälkeen junailee kohti Paltamoa ja VR jälleen aikatauluistaan myöhässä. Vilho oli todella väsynyt viikonlopusta ja nukkui koko matkan, ei jaksanu kotonakaan leikkiä paljo koirien kans. Kuhan tässä vähän asetutaan, niin tiedossa taas agilitytreenejä!

Muutama kuva vielä näyttelyistä

Halliin ku päästiin, olikin meille jäänyt esteet sopivasti kentälle, hyppyjä oli viisi, putkia kaksi, kepit ja puomi. Vilho on vielä melko alkutekijöisään, joten mentiin vain lyhyttä rataa, jossa hyppyjä ja putkia ja erikseen harjoiteltiin puomia ja keppejä. Alkuun Vilholla meni vähän höslätessä, teki kuitenkin ihan hyvin mitä piti. Sitten toisella vuorolla se meni todella loistavasti lyhyttä rataa, irtaantuikin menemään itsenäisemmin, tosi hieno. Myös puomi ja kontaktiharjoitukset menivät nappiin ja samoiten kepit, joita opettelemmekin vähän eri tavalla kuin esimerkiksi Baleian kanssa ollaan opeteltu, eli harjoiteltu koko kepit suoraan, kun taas Vilholla vaiheittain, kiitokset Elsalle vinkistä. Hyvin nimittäin sillä tavalla Vilho meni..

Meillä oli Vilhon kanssa tosi hauskaa ja kummallekkin jäi varmasti hyvä mieli! Harmi, kun loppui heti alkutekijöissään akku kamerasta, joten kuvia/videoo ei saatu otettua, ensi kerralla ehkä sitten!

Vilho pikkasta vaille 9kk

Baleia 12 vuotta <3

 Kiinnostavaa..

"Hooo-oo, jos minä olen musta.."

Iisa leikittää Vilhoa, Vilho onkin melkonen ninja.

Junnutiimi

...Ja liikkeessä

Hopsu oottaa, että lelu lentää

Kemppaleena-Pappa 9 v.

Meidän vuohia :)

Kesän 2010 kilikaksoset vas. Pinkki ja Pilvi <3

Lauman johtajamamma Pirpo lapsineen

Ja sitten vielä Justiina, joka kurkkii kopista ja Iipukka :)